sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2006

Kuka-menetelmä

Tässä on yksi menetelmä, joka voi oikein käytettynä auttaa kääntämään huomion kohti lähdettään ja syventää oivallusta itsestä.

Kysy itseltäsi: kuka?

Esimerkiksi minä hyvänsä hetkenä voit kysyä:
*kuka kokee tämän hetken?
*kuka kokee tämän kokemuksen?
tai sitten voi kysyä vain pelkästään - kuka?

Samoin täsmällisemmät kysymykset voivat toimia erittäin hyvin. Niitä voi käyttää silloin, kun on vaikeita tilanteita, tunteita, ajatuksia, aistimuksia tai kokemuksia.

Esimerkiksi:
*kuka pelkää tämän ihmisen menettämistä?
*kuka pelkää rahattomuutta?
*kuka pelkää onnistumista?
*kuka tuntee vihaa?
*kuka ajattelee tämän ajatuksen?
*kuka kokee tämän kivun?

Mutta aivan yhtä loistavasti mentelmä toimii myös autuuden ja ekstaasin täytteisissä hetkissä!

Jokainen hetki on portti!

Yksi erittäin tärkeä huomio menetelmän käyttöön on, että ei saa antaa mielen vastata ajatuksella kysymykseen, vaan pitää hiljaa odottaa syvempää vastausta/kokemusta/ymmärrystä! Voi myös huomata oivalluksen ja ymmärryksen hieman syvennyttyä, että kysymystä ei tarvitse muotoilla sanoiksi, vaan huomion ja tietoisuuden oikeanlainen käyttö on olennaisinta.

Menetelmää on hyvä kokeilla jonkin aikaa, jotta alkaa itse oivaltamaan miten se todella toimii ja vaikuttaa.

Hyviä kokeiluja ja yllättäviä oivalluksia!

4 Comments:

Blogger Jorma "Jomppe" Ronkainen said...

Niinpä;
olenko kehoni
olenko pelkoni
olenko iloni

olenko sittenkin jotakin muuta

joku on muistuttanut ettemme
ensisijaisesti ole
fyysisiä olentoja joilla on
henkisiä kokemuksia
vaan
henkisiä olentoja joilla on
kokemuksia fyysisestä

-gs

2:06 ip.  
Blogger luminous said...

OM!

LISÄHUOMIOITA...

Niin, mutta olennaisintahan on, että todella pääsee ajatusten toiselle puolelle eikä anna mielen vastata kysymyksiin.

Jos ajattelee, että olen henki/henkinen olento, niin on aivan yhtä paljon samaistunut mieleensä kuin silloin, jos ajattelee, että olen keho, ihminen tai vaikka suomalainen... Todellisuudessa asioilla ei ole nimiä - ne vain ovat!

Harjoitus ei ole kerta laaki, sillä tietoinen (pitää) olla jokainen hetki uudestaan ja uudestaan. Ja jos on kerran harjoitusta kokeillut, niin todennäköisesti laiskuudessaan sen jälkeen konseptoi kokemuksensa ja muistelee sitä, sen sijaan, että se olisi totta hetkestä hetkeen.

Lopulta tietoisuus ilmeisesti katsoo itseään silmästä silmään ja sitten paluuta ei enää ole. Täydellinen valaistuminen on yhtä radikaali muutos kuin kuolema - näin opettajat ovat sitä kuvanneet. Se on omaan itseen liityvän tarinan näkeminen harhaksi täysin eikä sen jälkeen enää voi tapahtua samaistumista...

8:27 ip.  
Blogger luminous said...

LISÄHUOMIOITA 2...

Henkisellä tiellä astuu jo silloin monta askelta, kun on todella läsnä kehossaan ja tuntee, sen sijaan, että ajattelee tunteitaan, kehoa tai erilaisia konsepteja...

Oikeastaan minusta suositeltavaa on, että ensin tulee aidosti tietoiseksi kehostaan ennen kuin pyrkii tulemaan tietoiseksi tietoisuudesta itsestään.

Tällöin "juuret" ovat kunnossa ja tietoisuuden laajentumiseen liittyvä energeettiset ilmiöt pääsevät maadoittumaan terveellä tavalla, sen sijaan, että lähtisi trippailemaan ympäri universumia erilaisten voimien viemänä. Tällaisia surullisia tapauksia löytyy mm. mielisairaaloista.

Henkisen heräämisen voi nähdä myös prosessina, jossa jo täydellinen/rajaton tietoisuus saadaan tuotua läsnä rajalliseen ajassaelävään kehoon/kehon läpi.

Eli minusta ainakaan aluksi henkisellä polulla Kuka-menetelmä ei ole riittävä harjoitus pelkästään, vaikkakin se voi antaa oivalluksia, jotka auttavat eteenpäin.

Voidaan muistaa myös, että perinteisessä joogatraditioissahan meditaatio tulee mukaan kuvaan vasta, kun fyysisiä harjoitksia on tehty pitkää ja keho sekä energiakanavat ovat auki.

8:41 ip.  
Blogger Jorma "Jomppe" Ronkainen said...

Puhut paljon ja asiaa.

Maadoittamista totisesti tarvitaan; onhan sanottu että jossakin vaiheessa tien kulkijan on käytävä mayan huoneen kautta ja moni on siihen huoneeseen jäänyt harhoja ihmettelemään.

-gs

9:24 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home